Vuonna 2007 muutimme maalle. Ennen sitä olimme viettäneet koko siihenastisen elämän kaupungin katveessa. Oli tullut aika sanoa hyvästit vuokrakasarmielämälle ja siirtyä kohti omaa itsenäistä elämää. Opiskeluaikaan vuokralla olo oli tietenkin hyvä ratkaisu, mutta opintojen jälkeen vuokran maksu oli alkanut tympäistä. Rahahan meni kankkulan kaivoon, eikä siitä maksamisesta ollut mitään todellista hyötyä, paitsi kuukaudella jatkettu asumisoikeus.

Erilaisia malleja "oikealle" asumiselle oli ripotellut elämään pikku hiljaa. Tärkeiksi peruspilareiksi  oli itselläni noussut ainakin seuraavat:

1) Elinpiirin tulee olla tarpeeksi itsenäinen ja luonteeltaan "maailmaa vastaan". On pyrittävä säilyttämään Idylliä, jota nykyelämänmeno aina luonteenomaisesti pyrkii tuhoamaan.

2) Omavaraisuus olisi tosi hienoa, jos vain jaksaisi tai kykenisi. Elikoita, kasvimaata, kaikkea. Hienoa olisi myös se, että olisi mahdolista vaihtaa hyödykkeitä naapurin kanssa.

3) Lapsille on taattava malli huumorintajuisista, tosin vanhanmallisista (arvomaailmaltaan) jääristä, jotka korostavat joka käänteessä hyötynäkökulmaa, mutta arvostavat kuitenkin laajempaa esteettistä viitekehystä.

4) Feng Shui. Oli mitä oli, kämpän virtauksien on oltava terveet. Nykytaloissa jo huonejako on tehnyt sen, ettei talosta välttämättä osaa edes ulos, saati sitten seuraavaan huoneeseen. Yksinkertaisuus kunniaan!

Siispä, rintamamiestalo ei kaiketikaan ollut sattumaa.